Loma kaipaa elämyksiä

Lomasi kaipaa elämyksiä

Aamu avautuu raukeana. Aurinkokin heräilee, vaikka taitaa jäädä osittain pilvipeittoon köllöttelemään. Päähenkilömme istuu aamupalapöydässä. Hän on hakenut astiakaapin mukavimman mukin ja lurauttanut siihen juuri sopivasti kahvia. Leipäkin on vähän parempaa sorttia – tänään nimittäin nautitaan, eletäänhän ensimmäisiä lomapäiviä. Loma tuntuu tästä suunnasta katsoen ihanan pitkältä. Päähenkilömme uskottelee vielä itselleen, että tässähän ehtii kaikenlaista. Vähänpä hän tietää.

Toisessa kappaleessa päähenkilömme sen hoksaa: tämä outo tekstihän kertoo ihmisestä, joka istuu aamupalapöydässä lukemassa artikkelitekstiä. Tekstihän puhuu hänestä! Ja väittää muka tietävään sävyyn, että hänen fiiliksensä lomasta on fuulaa. Päähenkilömme ajatus lyö hetken tyhjää. Vakoillaanko häntä parhaillaan?

Sitten hän hymähtää höhlälle ajatukselleen. Teksti lukemassa lukijaansa. Absurdia. Mitä typerä kasa peräkkäin aseteltuja kirjaimia muka tietäisi hänestä tai hänen lomailustaan?

Yhtäkkiä teksti vastaa selvällä suomen kielellä: juuri noin ihminen usein ajattelee ensimmäisinä lomapäivinä. Ja kohtapa hän jo havahtuukin lomansa loputtua työpaikan kahvipöydästä kuuntelemasta, kuinka jollain oli ihana reissu saaristossa ja toinen patikoi vuorilla. Hän nappaa hätäpäissään pöydältä rispaantuneen ristisanalehden eteensä ja toivoo, että se toimisi näkymättömyysviittana. Sen takaa hän hamuaa vaivihkaa työkaverin tuomia sahajauhon makuisia lomatuliaiskeksejä saadakseen suuhunsa täytettä ennen kuin joku äkkää kysyä hänen lomastaan. Ehkä syyslomalla sitten, hän ajattelee.

Mikä nenäkäs teksti, lukija ajattelee tässä kohtaa. Mutta ei teksti päähenkilöllemme ilkeä halua olla. Päinvastoin. Se yrittää pelastaa hänet lomalta, joka muistuttaa lähinnä pakastimen pohjalle unohtuneita itse tehtyjä mehujäitä: kerran sulanut ja uudelleen köntiksi jäätynyt kasa, josta törröttää jotain lomamuistojen tapaisia.

Alkaa erikoinen äänetön väittely. Päähenkilö vastaan teksti. Päähenkilömme muotoilee mielessään vastauksen: ei lomalla kaiken tarvitse olla koko ajan erityistä. Kysehän on pohjimmiltaan levosta.

Teksti vastaa: Totta. Mutta joskus juuri elämykset irrottavat arjesta. Sitä paitsi, jos sinulla on aikaa lukea näin pitkälle tätä tekstiä, joka kertoo ihmisestä lukemassa näin pitkälle tätä tekstiä, olisiko kuitenkin mahdollista, että LOMASI KAIPAA ELÄMYKSIÄ?

Asia on nimittäin niin, että kukaan ei tule hakemaan sinua erikseen seikkailuun. Maailma on sillä tavalla kohtelias. Se tarjoaa auliisti mahdollisuuksiaan niille, jotka ovat avoinna, mutta ei patista. Ja se on aika raakaa: jos kukaan ei pakota, voi hyvin jatkaa näinkin.

Päähenkilömme ymmärtää, mitä teksti yrittää sanoa. Elämä ei lopu tähän lomaan. Mutta ihmiselämään ei myöskään mahdu loputtomasti elämyksellisiä lomapäiviä. Siksi aamiaispöytä alkaa näyttää yhtäkkiä risteykseltä: toisella puolella loma, jonka päivät vain katoavat toisiinsa. Toisella kokeminen, joka jää mieleen ja pirskahtelee mielen perällä vielä vuosienkin päästä.

Päähenkilömme kysyy mielessään vielä yhden kysymyksen. Teksti lukee taas hänen ajatuksensa ja vastaa:

Katso tuosta alta, niin pistetään tapahtumaan.